Valkosipulia flunssaan ja vähän muuhunkin

Äskettäin talvilomani kunniaksi sairastuin flunssaan, joka ei ole muuten vuoden mittaan minuun tarttunut. Otin pitkästä aikaa aktiivisesti käyttöön valkosipulin flunssaa helpottaakseni, ja aloin miettimään, että mikä se valkosipulissa sitten onkaan se vaikutusmekanismi ja onko sitä tutkittu. Siitä tämä teksti sai alkunsa ja ajattelin jakaa mitä tietoa valkosipulin terveyskäytöstä löysin.

Valkosipulia käytetään ympäri maailmaa sekä mausteena että terveysvaikutteisena rohdoksena estämään erilaisia tauteja ja helpottamaan sairauksien oireita. Nykyisin se on yksinomaan viljelykasvi, luonnonvaraisena sitä ei esiinny.

Suomessakin sitä viljellään, mutta sen viljely on varsin vaativaa.

Valkosipulissa on monia tehoaineita, aineosia on satoja. Sen voimakkaan hajun saa aikaan kemiallinen yhdiste allisiini. Allisiinia muodostuu, kun valkosipulin kynsi leikataan tai murskataan. Keitettäessä se menettää tehoaan. Valkosipulissa on muitakin tehoaineita esim. ajoeeni.

Allisiini auttaa kasvia suojautumaan mm. homesieneltä ja tuholaishyönteisiltä eli se on siis kasvin oma hyönteismyrkky. Valkosipulia onkin hyvä kasvattaa muiden viljelykasvien joukossa luonnollisena tuholaistorjujana. Myös myyrät saa karkotettua viljelmiltä.

Valkosipulin käytetään terveyteen liittyen flunssan torjuntaan, verenpainetta laskemaan, verta ohentamaan ja tukoksia ehkäisemään, kolesterolia, veren rasva-arvoja ja verenkiertoa parantamaan, sieni-infektioihin, laihduttamiseen, maksan ja sapen toimintaa parantamaan ja suojaamaan. Valkosipuli sisältää antioksidantteja, aminohappoja, flavonoideja, vitamiineja, hivenaineita.

Flunssaa torjuva ja flunssa-aikaa lyhentävä vaikutus tulee mm. siitä, että valkosipulin tehoaineet lisäävät kehon valkosolujen ja tappajasolujen tuotantoa, eli puolustusjärjestelmää vahvistavan vaikutuksen kautta. Se myös irrottaa limaa ja saa aikaan hikoilua. Valkosipulin syöminen torjuu bakteereja verestä ja virtsasta.

Veren ohennuksessa sitä on käytetty aspiriinin tavoin, estämään veren kokkaroitumista.  Se vaikuttaa ääreisverenkiertoa parantavasti, ja laajentaa sekä pikkuvaltimoita että -laskimoita. Verisuonia laajentavan vaikutuksen ansiosta siitä voi olla apua kylmiin käsiin ja esimerkiksi Raynaudin ilmiöön eli valkosormisuuteen. Valkosipulilla saattaa olla syövältä suojaavia aineita. Ainakin 20:ta valkosipulin yhdistettä on tutkittu syövän torjunnassa. Näistä tärkeimpänä ovat diallyylisulfidit, jotka mm. aiheuttavat syöpäsolujen itsetuhoa eli apoptoosia.

Valkosipuli on luonnon oma antibiootti. Jo Louis Pasteur oli todennut sen estävän bakteerien kasvua ja mm. allisiinin on vahvistettu olevan tuon vaikutuksen aiheuttava kemiallinen yhdiste. Se tehoaa myös bakteereihin, jotka ovat tulleet antibiooteille resistentiksi. Hiivasienitulehdusta aiheuttavaan Candida Albicansiin se on tehokkaampi kuin sienilääkkeet yleensä. Valkosipulin bakteereja torjuva ja tappava vaikutus ei kuitenkaan vaikuta suoliston omaan, terveelliseen bakteerikantaan, vaan näyttää jättävän se rauhaan. Antibiootit taas tuhoavat hyviäkin bakteereja. Valkosipuli on kehon terveyttä monella tavalla ylläpitävä superfood.

Valkosipulia on käytetty myös ulkoisesti. Se kuitenkin voi ärsyttää ihoa, joten iholle on hyvä laittaa öljyä suojaksi. Jotkut ovat saaneet lapselle apua korvatulehdukseen, kun ovat murskanneet valkosipulia ja laittaneet sitä harson sisälle ja harsotupon korvakäytävän suulle. Valkosipulikääreen voi laittaa myös esim. rintaan. Valkosipulimehuun kostutetun pumpulitupon voi laittaa sieraimiin, kun nenä on tukossa. Myös jalkasieneen sitä voi käyttää. Iholle kokeiltaessa on aina hyvä kokeilla pienelle alueelle, että näkee miten iho siihen reagoi.

Valkosipuli ei ole vaarallista, mutta suuret annokset valkosipulia voivat aiheuttaa ripulia, vatsakipuja, pahoinvointia, ja ärsyttää munuaisia. Jos sairastaa maha- ja pohjukaissuolishaavaa, niin silloin ei valkosipulin käyttöä suositella. Jotkut ovat sille allergisia. Myös imettävän äidin on huomioitava, että se voi aiheuttaa vauvalle koliikkia. Varsinkin lapsilla se voi aiheuttaa ihoärsytystä ja jopa rakkuloita.

Paras teho on pitkäaikaisella ja säännöllisellä käytöllä, annostus ½-1 kynttä päivässä. Mitä pienemmäksi kynsi murskataan ja leikataan, sitä enemmän allisiinia vapautuu. Valkosipuli on syytä käyttää heti murskaamisen jälkeen, jotta sen vaikuttavat aineet eivät haihdu.

Itse olen ensin painanut raaán valkosipulin kynnen leikkuulautaa vasten liiskaksi ja sitten olen paloitellut sen ja syönyt leivän päällä. Pelkiltään syötynä valkosipuli on liian tuhtia tavaraa minun suuhuni, se on todella polttavan ja voimakkaan makuista, ja tuntuu kuin polttaisi suun rikki. Leivän päällä se polttavuus häviää. Hyvään kylmäpuristettuun öljyyn esim. oliiviöljyyn sekoitettuna se varmasti olisi myös hyvä leivänpäällinen tai salaatinkastike. Itse olen sen hetimiten syönyt, jotta tehoaineet eivät ehtisi haihtua pois.

 

Lähteet:

Sinikka Piippo, Elinvoimaa mausteista, MinervaKustannus oy 2012

www.valkosipuli.fi

www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/21/duo20362

Tri Sarah Brewer, Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet, Kariston kirjapaino oy 2011