Lapsen korvatulehdukset ja vyöhyketerapia

 

Haluan kertoa esimerkin omasta elämästäni vyöhyketerapian käyttämisestä lapsen korvatulehduskierteeseen. Kumpikin lapsistamme ovat kärsineet korvatulehduksista pieninä 1-3-vuotiaina.Esikoinen on nyt 17-vuotias ja jälkimmäinen 11-vuotias.

 

Kummatkin lapset ovat saaneet rintamaitoa, esikoinen 2,5-vuotiaaksi ja jälkimmäinen 2 -vuotiaaksi asti. Esikoiselle tosin jouduttiin antamaan äidinmaidon korviketta ensimmäisinä viikkoina, koska minulla ei alkanut maito kunnolla nousta rintoihin ja hän huusi jatkuvasti nälkäänsä. Kuuden viikon kohdalla alkoi rinnat toimia niinkuin niiden pitääkin ja korvikkeet sai heittää menemään. Se oli kyllä ilon päivä! Ei tarvinnut enää puljjailla tuttipullojen ja lämmityksien kanssa. On niin helppoa imettää, kun tietää että maito on sopivan lämmintä, puhdasta ja siinä on kaikki ainekset mitä vauva tarvitsee.

 

Tilanne kuitenkin meni esikoisen kanssa siihen, että hänelle laitettiin putkitukset korviin 3- vuotiaana, kun nuha aina vaan meni korviin ja hän sai useamman antibioottikuurin. Samalla napsastiin osa nielurisasta pois, koska se oli märkivä ja piti yllä tulehduksia. Hänen kohdallaan korvatulehdukset loppuivat siihen. Nielurisaa muuten ei kannata leikata kokonaan pois, koska se on tärkeä puolustusjärjestelmän osa, jossa majailee puolustussoluja. Tämä minulle opetettiin vyöhyketerapiakoulutuksessa.

 

Toisen lapsen kohdalla (on nyt siis 11-v.) oli tilanne samanlainen, että hänellä nuhat menivät aina korviin. Aloin opiskelemaan vyöhyketerapiaa lapsen ollessa 1,5-vuotias. Tein vyöhykettä lapselle aina kun tuli nuha, tai viimeistään siinä vaiheessa nuhaa, kun hän alkoi sanoa, että korvassa on puukko tai haava tai alkoi haroa poskeaan. Opin kyllä nopeasti, että ei kannata jäädä odottelemaan sitä tilannetta, kun lapsi sanoo että korvassa on puukko, vaan tarttua varpaisiin heti kun huomasi nuhan ensioireita. Silloin päästiin nopeammin nuhasta eroon.

 

Vyöhyketerapian ansiosta nuha meni itsestään ohi eikä enää tarvinnut korvatulehdusten vuoksi mennä lääkäriin. Eikä tarvinut putkittaa korvia, kun ei enää ollut tulehduksia. Olin kyllä todella onnellinen siitä, että oli löytynyt keino auttaa lasta ja säästyä monilta yöitkuilta.

 

Vyöhyketerapiaa tein lapselle nuha-aikana parin-kolmen päivän välein, kunnes nuha alkoi selkeästi mennä pois. Hoito oli tehtävä iltaisin nukkumaan mennessä, koska 1,5-vuotiaalla ei riittänyt pitkäjänteisyys pitkiin käsittelyihin. Sai pitää kyllä kiirettä, että sai hoidon tehtyä!

 

Myös sellaista seikkaa ihmettelin aina terapiaa tehdessä, että kuinka ihmeessä silmien heijaste voi noin pienellä olla niin arka ja kipeä. Syy siihen selvisi vähän ennen kuin hän täytti kolme vuotta. Toinen silmä alkoi karsastaa sisäänpäin ja sitten kun sitä silmälääkärillä tutkittiin, niin todettiin että myös näkö on huono ja jouduttiin hankkimaan vahvat lasit (+4 hujakoilla vahvuus kummassakin). 

 

Elikkä huono näkö ja karsastus olivat silmien heijasteissa jo luettavissa ennen kuin asia tuli silmän toiminnassa esille karsastuksena ja ennenkuin ymmärrettiin testata silmien näkökyky. Huono näkö hänellä on ilmeisesti ollut jo aiemmin ennen kuin karsastus alkoi.

 

Lapsen jalka on pieni ja heijasteet sen verran pinnassa, että riittää kun skannaa kevyestikin osan heijasteista tuon ikäisellä lapsella, jonka on hankala pysyä paikallaan. Oman lapsen nopeasti tehtävä vyöhyketerapia opetti kyllä paljon sitä, kuinka herkät ja vastaanottavat lapsen jalat vielä onkaan!

 

Mutta koska tulehdustila on monitasoinen tilanne, niin pelkän korvan alueen heijasteen painaminen ei siinä auta. On käsiteltävä myös puolustusjärjestelmän elimet, munuaiset, suolisto, aivot, kaularankaa, niskan aluetta jne. Tilanteessa on monta asiaa, jotka vaikuttavat, ja se on otettava huomioon terapiaa tehdessä. Jo se esimerkiksi, että tulehdustila aiheuttaa sekä fyysisen että psyykkisen stressin kehossa, vaikuttaa hermostoon ja vagushermoon. Sekin on käsiteltävä hyvin ja huolella.

 

Tällainen omakohtainen kokemus lapsen korvatulehduksista ja niiden hoitamisesta vyöhyketerapialla. Itse en tehnyt muutoksia ruokavalioon tai käyttänyt maitohappobakteereja, paitsi lapselle antibioottikuurien aikana ja sen jälkeen. 

 

Jos lapsesi kärsii korvatulehduskierteestä, ja haluat vyöhyketerapiaa kokeilla, niin valmistaudu siihen, että hoitokertoja on useampia ja alkuun muutaman päivän välein. Jos vauvalla on ollut useita antobioottikuureja takana, niin maitohappobakteerien käyttö on suotavaa, jotta suolistoon saataisiin takaisin mikrobistoa, joka vahingoittuu antibioottien vaikutksesta. Suoliston kuntoa tukemalla saadaan myös muun kehon toimintaa vahvistettua, mm. puolustusjärjestelmän.

 

Vyöhyketerapialla saadaan kehon omat korjaavat prosessit käyntiin ja toimintaan. Antibioottikuurien aikana kehon toiminta häiriintyy, vaikka toivottu tulos, eli tulehduksen ja kivun helpottaminen saadaan aikaan. Kuitenkin antibioottien haittavaikutukset kehossa voivat kestää puolesta vuodesta vuoteen ja jos monta kuuria on peräkkäin, niin haittavaikutkset senkuin kertaantuvat kerta toisensa jälkeen ja kuormitus keholle on aikamoinen.

 

Vyöhyketerapialla ei ole haittavaikutuksia. Ainoastaan ja useinkin aikuisten kohdalla, puhdistusreaktiona terapian myötä saattaa nousta pintaan jokin vanha tulehdus tai tulla flunssan kaltaiset oireet. Se ei ole huono asia, vaan se on merkki siitä, että kehon oma toiminta alkaa puhdistaa kehoa turhasta sinne jääneestä kuonasta pois. Esimerkiksi kuume puhdistaa maksaa, näin minulle on opetettu vyöhyketerapiakoulutuksessa.