Lasten ja nuorten jäsenkorjaushoito

 

Perinteisen jäsenkorjauksen opintoihin kuului lopputyön tekeminen. Lopputyötä tein keväästä 2019 helmikuuhun 2020. Itse valitsin aiheeksi jäsenkorjauksen käyttö lapsilla ja nuorilla. Se oli aiheena melko laaja, mutta halusin kuitenkin nähdä mahdollisimman laajasti, että mitenkä jäsenkorjaus yleensäkin tehdään eri ikäisille lapsille, kuinka se vaikuttaa heihin ja että miten hoito vaikuttaa erilaisissa tilanteissa.

 

Minulla kävi eri ikäisiä lapsia 0-16 vuoden ikävälillä. Osalla oli urheilutaustaa. Siksi otin tutkiskelun alle myös luonani käyneiden lasten harrastamien urheilulajien tyyppivammat. Löysin netin kautta myös tutkimuksen, jossa käytiin läpi lasten yleisimpiä rasitusvammoja ja kuinka niitä ennaltaehkäistäisiin.

 

Lopputyötä varten tutkin myös lasten ortopediaa käsittelevästä kirjasta lasten alaraajojen normaaleja kehitysvaiheita ja niissä ilmeneviä ongelmia.

 

Olikin mielenkiintoista oppia,että esimerkiksi latuskajalka, pihtipolvet ja länkisääret ovat alle kouluikäisillä normaaleja kehitykseen liittyviä vaiheita. Ja niinhän sitä tosiaan muistui mieleen omien lasten jalat varsinkin alle 1-vuotiaana.

Lattajalka

 

Lapsen aloittaessa kävelyn, hänen jalkansa näyttää latuskajalalta, koska jalka on pullea, eikä holvirakenne vielä erotu.

 

Siten kun pulleus alkaa hävitä, niin joillakin lapsilla voidaan huomata kantaluun kallistuma ja jalkaholvin alaspäin laskeutuminen, joka sitten on lattajalka. Jalanjälkikin on soikion mallinen eikä kaareva, kuten normaali jalassa. Lattajalka tulee usein paremmaksi tai normaaliksi kuuteen ikävuoteen mennessä.

 

Lattajalkainen astuu usein kengät linttaan. Jos  jalkaterässä ilmenee kipuja, niin jumppaohjeita kannattaa kysyä fysioterapeutilta. Jumpalla vahvistetaan jalkaterän lihaksia ja nivelten liikkuvutta, joka vähentää kipuja.

 

Länkisääret ja pihtipolvet

 

Länkisääretkin ovat osa normaalia alaraajan kehitystä. Vauvalla on länkisääret ja ne suoristuvat pikku hiljaa n. 1,5-vuoden ikään mennessä. Sen jälkeen kehitys jatkuu siten, että lapsen alaraajat muuttuvat pikku hiljaa pihtipolviseksi. Pihtipolvisuus on voimakkaimmillaan 3-vuotiailla. Kouluikään mennessä pihtikulma vähenee ja se alkaa olla sama kuin aikuisella.

 

Kävely  jalkaterät sisään- tai ulospäin

 

Jalkaterän virheasennot (eli lapsi kävelee jalkaterät sisään- tai ulospäin) 0-2 vuotiailla eivät useinkaan johdu itse jalkaterästä, vaan lonkan asennosta eli reisiluun kaulan asennosta ja myös sääriluun asennosta.

Virheasennot on varsin yleisiä vastasyntyneillä ja imeväisikäisillä. Ne usein johtuvat raskaudenajan ahtaista olosuhteista kohdussa. Usein kysesssä on sääriluun kiertymä sisäänpäin. Runsaan kahden vuoden iässä sitten jalkaterät saavuttavat yleensä oikean asentonsa. Näistä kiertymistä ja virheasennoista on olemassa eri ikäkausien keski-arvot, joten niistä keskiarvoista voi lääkäri katsoa, missä menee normaalin ja poikkeavan rajat.

 

Yleisiä asioita lasten ja nuorten rasitusvammoista

 

Tutkimuksissa (yleistä yhteenvetoa Lääkärikirja Duodecimin ja sen  terveyskirjaston julkaisuista, jotka koskevat kasvuikäisten rasitusvammoja) on käynyt ilmi, että nykyään lapset liikkuvat vapaa-ajalla vähemmän kuin ennen. Normaali arkeen kuuluva, aktiivinen liikkuminen ja kehonkäyttö, kuten puissa kiipeily ja juokseminen, ovat vähentyneet. Kuitenkin taas ne lapset, jotka harrastavat urheilua, ovat monesti aktiivisia kilpaurheilijoita, ja tekevät paljon treeniä urheilulajinsa puitteissa.

Vuonna 2018 vain kolmasosa lapsista peruskouluikäisistä liikkuivat suositusten mukaisesti. Urheiluseurojen rooli lasten liikkumisessa on tärkeä. Vuonna 2018 urheiluseurat tavoittivat lähes 9/10 kasvuikäisistä ja niiden toimintaan oli osallistunut säännöllisesti noin puolet lapsista sekä nuorista.

Vaikkakin organisoituun liikuntaan liittyy tärkeitä tehtäviä lasten liikkumisen suhteen, niin siihen sisältyy myös haitallisia ilmiöitä. Nimittäin havaittiin, että kasvuikäisten rasitusvammat yhdistyivät nimenomaan organisoituun ja yksipuoliseen urheiluun ja tavoitteelliseen kilpailuun. Liikunnan tulisi olla monipuolista, ja myös omaehtoista ja vapaata sekä erikoistuminen omaan lajiin tulisi tapahtua vasta myöhemmin, jotta tämä voitaisiin ehkäistä.

 

Mitä rasitusvamma tarkoittaa?

 

Rasitusvamma on siis liikuntaan tai urheiluun liittyvä oire, joka ei ole alkanut akuutisti jostain tietystä tilanteesta. Se tulee pikkuhiljaa rasituksen jatkuessa. Sen katsotaan syntyvän siitä,että lepo ja rasitus eivät ole tasapainossa. Toistuva raskas kuormitus aiheuttaa kudoksessa ns. mikrotraumoja. Sitten jos ei ole riittävää lepoa ja palautumista, niin mikrotraumat eivät pääse paranemaan ja se taas johtaa pysyvään kudosvaurioon ja oireisiin.

 

Tutkimuksissa arvioitiin, että noin puolet liikuntavammoista lapsilla ja nuorilla olisi rasitusvammoja. Tämä oli siis arvio, tarkkaa tietoa ei asiasta ollut. Rasitusvammoille altistavia tekijöitä katsotaan olevan mm. kasvupyrähdyksen ajankohta, aikaisempi rasitusvamma, riittämätän lepo ja yöuni, harjoitusmäärät, varhainen erikoistuminen yhteen lajiin, oman lajin harrastaminen ympäri vuoden ilman lepojaksoa, kilpailu, sukupuoli, pieni painoindeksi, huono ravitsemus, henkinen kuormitus, ja tytöillä kuukautiskiertojen häiriöt.

 

Tutkimuksissa oli myös laskettu, että millaiset viikottaiset harjoitusmäärät lisäsivät riskiä rasitusvammoihin.

 

Suurin osa rasitusvammoista esiintyy luissa (rasitusmurtumat), koska jänteet ja nivelsiteet ovat suhteellisesti vahvempia kuin luuston kasvualueet, joihin ne kiinnittyvät. Luiden kasvutumakkeet ja kasvulevyt ovat alttiimpia vammoille. Rasitusmurtumia esiintyy eniten alaraajojen luissa ja selkänikamissa.

 

Rasitusvammat oireilevat tyypillisesti urheilusuorituksen aikana tai sen jälkeen paikallisena kipuna, turvotuksena, paineluarkuutena, ja esim. alaraajan ontumisena. Esimerkiksi juoksu- tai hyppylajien harrastajilla tavallisimmat kohdat ovat sääriluun kyhmy ja kantaluun alue, jalkapöydän luut.

 

Selän alueen rasitusvammoissa oireena on rasituksessa ilmenevä lanneselän kipu joka vielä korostuu taaksetaivutuksessa, paineluarkuus, hermojuuren ärsytysoire, ja takareisien kireys. Yleensä selkänikaman rasitusmurtuma on yhdistetty voimisteluun ja taitoluisteluun, mutta myös esim. jalkapalloilijoilla niitä on löytynyt.

 

Rasitusmurtumat todetaan röntgenkuvauksella tai magneettikuvauksella.  Hoitona on liikuntarajoitus eli lepo, varauksen kevennys ja asteittainen harjoitteluun palaaminen. Päivittäisessä toiminnoissa pitäisi olla kivuton, jotta voisi palata takaisin harrastuksen pariin.

 

Yleisimmät alaraajojen rasitusvammat
Osgood Schlatterin tauti

 

Tämä on yleinen vaiva 8-16-vuotiailla paljon urheilevilla lapsilla, varsinkin pojilla. Polven alapuolella olevassa säärikyhmyssä on kipua turvotusta ja kuumotusta sekä kosketusarkuutta. Vaiva aiheutuu siksi, että säärikyhmyn alueelle tulee rasituksen vuoksi vetoärsytystä ja pieniä repeämismurtumia, joka aiheuttaa tulehduksen alueelle. Kasvuvaiheen ollessa meneillään alaraajojen rasitus harjoittelussa eli polven ojennus, koukistus, hypyt ja juokseminen rasittavat kyhmykohtaa. Ja kun jänne on kovempaa materiaalia kuin nuoren vielä pehmeä luu, niin polvijänne ikäänkuin kiskoo sääriluun etukyhmyä rasituksessa ja aiheuttaa tulehduksen siihen. Usein tähän liittyy myös lihasten ja lihaskalvojen tiukkuutta reiden etupuolen lihaksissa.

Hyppääjän polvi

Tässä rasitusvamma tulee ylemmäs eli heti lumpion alapuolelle. Muutoin sama vammamekanismi kuin aiemmassa kohdassa.

 

Severin tauti

Kipualue on kantapäässä akillesjänteen alaosan kiinnityskohdassa. Rasituksen myötä alueelle tulee tulehdusta. Kipu tulee rasituksen aikana tai sen jälkeen. Koska kipu tulee kantaluun kasvulevyn kohdalle, puhutaan siitä myös kantapään kasvukipuna. Kipu aiheuttaa yleensä sen, että lapsi liikkuu jalan ulkosyrjällä astuen ja näin sitten kuormittuu toinenkin raaja ja kehoon tulee lihasjännitystä ja virheasentoa. Rasituksen keventäminen ja lepo, lihashuolto, akillesjänteen ja pohjelihasten kevyt venyttely ovat hoitona.

 

Yhteenvetoa

Tässä siis lyhyt tiivistelmä tekemästäni lopputyöstä. Jätin tästä artikkelista pois lopputyöhöni sisältyneet kuvaukset eri lajien tyyppivammoista, kasvukivuista ja skolioosiin liittyvistä asioista.

Päättötyön loppuyhteenvetona voisin sanoa sen, että lapset reagoivat erittäin herkästi jäsenkorjaukseen. Työskentelyote on paljon kevyempää kuin aikuiselle. Lapsen keho on yleensä paljon vastaanottavaisempi kuin aikuisen. Vaivat ja kivut eivät ole vielä niin kroonistuneet, kudokset uusiutuvat nopeammin, ainenvaihdunta ja hermosto toimivat paremmin, ja lapsen mielikin on avoimemman vastaanottavaisempi kuin aikuisen.

 

Lapset reagoivat ensimmäisiin hoitoihin yleensä siten, että heitä väsytti hoidon jälkeen ja he olivat rennompia. Heidän mielensä ei ollut estämässä kehon tarvitsemaa lepoa, vaan he palautuivat luonnollisesti nukkumalla pidempään tai olemalla levossa, koska lihakset olivat rennommat kuin muuten. Tämä taas vaikutti siihen, että paljon urheilevilla sekä kisaavilla lapsilla hoidot piti ajoittaa siten, että heti lähipäivänä hoidon jälkeen ei olisi kisoja tai treenimatkoja.

 

Lapset hyötyvät jäsenkorjaushoidosta, koska virheasennot saadaan helposti korjattua, kudosten jännitystilat pehmitettyä ja siten ennaltaehkäistyä monenlaisia vaivoja, joita voi virheasennoista tulla.

 

Kun käsittely ei tuota kipua,niin hoitoa ei tarvitse pelätä tai jännittää. Lapselle on hyvä hoidon edetessä kertoa, varsinkin ensimmäisillä hoitokerroilla, että mitä seuraavaksi tehdään ja miksi.

 

Lapset oppivat hyvin nopeasti  kehotietoiseksi ja osaavat sanoa, että missä osassa kehoa tuntuu jännitystä. He oppivat huomioimaan, miltä tuntuu ero vaikkapa käsissä, kun toinen käsivarsi on käsitelty ja toinen ei ole. Tämä kaikki oman kehon tiedostaminen on tärkeä taito, koska nykypäivänä keskitytään niin paljon kehon ulkopuolisiin asioihin ja oman kehon kuunteluun ei välttämättä opeteta. Keho kuitenkin kertoo esimerkiksi kivulla tai jännityksellä tärkeitä asioita, myös tunne-elämän asioista.

 

Jäsenkorjaus on erittäin hyvää kehonhuoltoa myös urheileville lapsille. Se voi auttaa myös ehkäisemään rasitusvammoja, kun kehon eri kudokset saadaan pysymään joustavina, lihaskireydet vähäisempänä ja virheasennot tasapainotettua.

 

Koska lopputyön aiheeni oli varsin laaja, seuraavaksi haluaisin tutkia esimerkiksi sitä, kuinka vielä kasvuikäiselle lapselle, jolla on todettu skolioosi, olisi apua jäsenkorjaushoidoista.