Energiahoito

 

ENERGIAHOITO

 

 

Minulla oli aiemmin palveluissani sekä Reiki että Intuitiivinen energiahoito, mutta asian selkeyttämiseksi olen päättänyt yhdistää ne ja tehdä yhden ainoan palvelun eli energiahoidon. Energiahoito on energian välittämistä, energialla hoitamista, on se sitten mihin tahansa kaavaan tai oppiin liitetty.
Kyse on kuitenkin samasta universaalista energiasta, jota erilaisin tekniikoin käytetään auttamaan ihmistä tai elävää olentoa, parannetaan mennyttä tapahtumaa, lähetetään energiaa tulevaan.
Energiahoidon aikana yhdistän reikihoidon periaatteita muihin energiahoidon tekniikoihin ja käyn myös kehon tasapainotekijät läpi energiahoidon keinoin eli tarkistan lantion asennon, niskan, lonkkien ja polvien asennot ja tasapainotan niitä tarvittaessa energiahoidolla.
Olen opiskellut energia-asioita vuosien varrella paljon. Pisin opiskelu on ollut Reikin parissa. Olen 2000-luvun alkupuolella käynyt Reiki I -kurssin ja pikku hiljaa täydentänyt kursseja ja käynyt Reiki III-kurssin 2015-2016. Reiki III-kurssi antaa valmiudet myös opettaa Reikin eri tasoja.
Olen opiskelut hiljattain myös kundaliinireikin tekniikoita sekä Suomen energiahoitajien luomassa koulutuksessa. Siinä opiskellaan erilaisia  tekniikoita energiakehon, chakrojen ja tunnekehon puhdistamiseen ja energisointiin sekä tasapainotukseen.
Opinnot etenevät pikku hiljaa ajan kanssa ja sieltä saan lisää työkaluja energiahoitamiseen.Nuo työkalut ovat kuitenkin lopulta tarpeettomia, sillä kaikki tapahtuu nyt-hetkessä, ilman mitään tekniikoita, mutta mielelle on selkeämpää, että on jotain, jolla hahmottaa ja sanoittaa se, mitä on vaikea ymmärtää ja hahmottaa, kuten energian hienovaraisia ilmentymiä. Kaikelle ei välttämättä löydy edes sanoja.
Minulla on myös käytynä Uuden ajan kanavointi-koulutus vuodelta 2015, jolloin teimme selvännäkö ja meediointi-harjoituksia ja energiakentän kanavointia. Tällä hetkellä en juuri tee kanavointeja, mutta se  koulutus oli hyvä laajennus asioiden ymmärtämiseen ja energiahoitamiseen, sain taas lisää työkaluja pakkiini.
Silloin tällöin teen kodin, paikkojen,tilojen energiapuhdistusta ja välillä minut ohjataan tekemään valosaattoja, jossa ohjataan tänne jonkinlaiseen välitilaan jäänyt sielu pois, kohti valoa. Valosaatto saattaa tulla aivan yhtäkkiä, keskellä arjen touhua, ennalta-arvaamatta. Monenlaisia energiapuolen juttuja kulkee siis arjessa mukanani.
Energiahoitaminen vaatii myös harjoitusta kuten mikä tahansa hoitaminen. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut enneunista, energian tuntemiseen ja näkemiseen liittyvistä kokemuksista, enkeleistä ja kaikesta mitä näkymättömään maailmaan liittyy.
Uskon, että olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa sekä tämän maailman että verhon takana olevan maailman kanssa, mutta emme vain aina näiden fyysisien aistien kautta pysty sitä kokemaan niin selkeästi.
On opittava antautumaan ja avautumaan. Ja luottamaan. Katsottava välillä sisäänpäin, nähdäkseen ulospäin.
Energiahoitamisessa juuri tuo avautuminen on tärkeää. Ja täydellinen läsnäolo, antautuminen hetkelle. Olen hoitamisen aikana vain kanava energialle, joka kulkee kauttani hoidettavan kehoon ja energiakehoon. Minä en itse paranna mitään. Energia tietää missä sitä tarvitaan ja kuinka paljon.
Teen kyllä havaintoja, jotka ohjaavat minua hoidon aikana esimerkiksi keskittymään jonkin kehonosan hoitamiseen. Hoidon aikana käyn läpi mm. kehon ja chakrojen eli energiakeskusten tasapainotusta, energiakentän vahvistamista ja tasapainotusta. Pyrin havainnoimaan tuntemuksia, joita nousee sekä kehollisena että tunteina ja sanoittamaan ne tarvittaessa asiakkaalle.
Hoidon aikana pidän käsiä hoidettavan energiakentässä, keholla, ja käytän tarvittaessa myös paineluita, sivelyitä, koputteluja, ihan miten energia sillä hetkellä minua ohjaa. Käyn läpi koko kehoa ja asiakas on makuulla hoitopöydällä. Kun katson tasapainotekijät kehon tasolta, niin silloin asiakas on yleensä seisoma-asennossa. Näin keholla on paremmin myös vapautta liikehtiä, kun parasympaattisen hermoston aktivoituminen tapahtuu.
Kaikkein tärkein tehtävä energiahoidon aikana on olla puhdas kanava, joka on vain läsnä ja tuo turvan, jotta hoidettavan olisi mahdollisimman helppo avautua ja ottaa vastaan energian lisääntyminen kehossa.
Energian lisääntyminen auttaa erilaisia energiatukoksia eli tunteiden ja ajatusten aiheuttamia ”jumitiloja” avautumaan. Kaikki fyysinen ja psyykkinen stressi vaikuttaa siihen, että kehossa energiakanavat tukkeutuvat tai niiden virtaus vähenee, ja siitä seuraa ennen pitkää muutoksia myös fyysiseen kehoon mm. jatkuvana flunssana, kiputiloina, tunteiden epätasapainona, kroonisina sairauksina.
Energiahoidon tarkoituksena on myös rentouttaa hermostoa ja lihaksia, jotta keho saa itse parantavat ja tasapainottavat energiat käyttöönsä. Hoidosta voi olla apua kipuihin, fyysiseen ja psyykkiseen stressiin ja sen tuomiin epätasapainon tiloihin, unettomuuteen, levottomuuteen, lievään ahdistukseen ym.
Energiahoito on lempeä ja kokonaisvaltainen hoito, se rauhoittaa ja rentouttaa kehoa, välillä todella syvästikin. Energiahoito on aina rakkaudellista ja se on valoa, mahdollisuus tasapainottumiseen, parantumiseen, askel eteenpäin itsessään. Se on pysähtyminen oman kehon äärelle, omien ajatusten ja tunteiden äärelle, pois oravanpyörästä, jossa mikään ei tunnu riittävän. Puhdistumista ajatuskaavoista, joiden kautta luo elämää, jollaista ei halua elää.
Hoidon jälkeen voi esimerkiksi tuntea olevansa hetken aikaa herkempi tunnetiloissaan, voi olla väsyneempi, tai toisaalta virkeämpi, on levollisempi olo, voi nähdä voimakkaampia unia, lihakset tuntuvat rennommilta ja koko keho tuntuu rennommalta ja stressi vähäisempänä. Voi saada paremmin yhteyden itseensä ja tunteisiinsa, voi saada oivalluksia omaan tilanteeseensa.

Raskausajan hoidot

Raskausajan hoidot

 

Raskauden aikana voi ja kannattaa käydä vyöhyketerapiassa tai jäsenkorjauksessa. Ensimmäisen raskauskolmannes on herkintä aikaa keskenmenoille, silloin ei mielellään tehdä hoitoja. Hoitomuodoilla tuskin aiheutetaan keskenmenoa alkuraskaudessakaan, mutta parempi on kuitenkin antaa raskauden rauhassa edetä alkukolmanneksen paremmalle puolelle.

 

Hoidoista voi kuitenkin olla apua alkuraskaudessa pahoinvointiin tai lantion alueen kipuihin, noidannuoleen ja selkärangan lukkoihin/jumitiloihin, jotka ovat akuutteja. Silloin hoidossa pyritään keskittymään tilanteen helpottamiseen, jotta raskaus voi jatkua ilman kipua tai liikkumisen hankaloitumisen tuomaa stressiä.

 

Kehon hormonaaliset muutokset ja kasvavan vatsan tuoma paino tuovat keholle usein rasitusta ja erilaisia vaivoja. Varsinkin raskauden viimeinen kolmannes on keholle kuormittavaa aikaa.

 

Jäsenkorjaus on hellävarainen hoitomuoto, eikä siinä niksautella tai manipuloida nikamia. Siksi se sopii hyvin myös raskaana oleville. Jäsenkorjauksella voidaan hellävaroen vaikuttaa eri kudoksiin ja availla jumikohtia ja saada liikkuvuutta aikaan. Kun keho on rennompi, niin kokonaisvointi on parempi. Jäsenkorjausta voi tehdä kylkiasennossa, jos ei pysty olemaan vatsallaan ja selkää käsitellään istuen , jolloin kudokset ovat luonnollisessa asennossa ja pystyy aistimaan jumitukset ja epätasapainot sekä paremmin pehmittelemään kireitä kohtia.

Vyöhyketerapia tehdään jalkaterien alueelle, mutta sitä kautta vaikutetaan koko kehoon jalkaterien alueilla olevien heijasteiden käsittelyn kautta. Hermoston ja verenkierron vaikutuksen kautta kehossa tapahtuu lihasten ja kudosten rentoutumista ja jumitusten helpottamista.

 

Kun toiveissa on raskaus, mutta jostain syystä sitä ei ala kuulumaan, voi  kehoa stimuloida vyöhyketerapian keinoilla. Vyöhyketerapia avaa kehoa raskauden alkamiselle vaikuttaen hermostoon, lihaksiin ja hormonitoimintaan. Hoidot tehdään kuukautiskiertoa seuraten kierron ensimmäisellä puoliskolla. Ovulaatiosta kuukautisiin ei hoideta, koska mahdollinen raskaus on saattanut alkaa.

 

Vyöhyketerapialla voidaan myös aktivoida kehoa, kun laskettu aika on lähellä tai jo mennyt eikä vauva näytä vielä merkkejä syntymisestään. Synntyksen kännistämiseen tehtävään vyöhyketerapiahoitoon voi yhdistää myös korvien akupisteiden aktivoinnin laittamalla käynnistyspisteisiin niihin tarkoitetut aku-siemenet. Siemenet ovat kiinni ihoteipin palasessa ja pysyvät siten korvanlehdessä.

 

Hinnastosta löytyvät erikseen Loppuraskauden valmistelevat hoidot, jolloin käytetään tarpeen mukaan jäsenkorjausta, vyöhyketerapiaa, akupunktiota/-painantaa ja hierontaa. Näitä voidaan alkaa tekemään raskausviikolta 36.

 

Loppuraskauden hoidoksi sopii myös hyvin jäsenkorjaus, jonka avulla saadaan pehmiteltyä eri puolilta kehoa lihaksia, availtua faskialinjoja, tasapainotettua ja korjattua virheasentoja. On tärkeää korjata virheasennot ja myös niitä ylläpitävät lihasjumit, niin synnytys ja siitä toipuminenkin etenee paremmin. Jos lantion seutu on jumissa, niin synnytyksen aikana siitä on usein haittaa ja se hankaloittaa synnytyksen etenemistä.Mitä enemmän kehossa stressiä ja jumeja, niin sitä useamman kerran kannattaa jäsenkorjaushoidossa käydä jo aiemminkin kuin vasta loppuraskaudessa.

 

Kehon rentous vaikuttaa myös mieleen rentouttavasti. Kaikki stressi, on se sitten fyysistä tai psyykkistä, vaikuttaa myös vatsassa kasvavaan vauvaan, ja siksi kannattaa huolehtia omasta hyvinvoinnista lämmöllä ja rakkaudella. Aivan kuin olisit itse se pieni vauva, joka vatsassasi kasvaa!

 

Vyöhyketerapia ja jäsenkorjaus ovat kaksi erilaista hoitotekniikkaa,mutta kumpikin kokonaisvaltainen ja lempeä. Kaikki eivät pidä kehon suorasta käsittelystä, vaan kokevat, että jalkaterien heijasteiden kautta kehon stimulointi sopii paremmin. Toisille taas kehon käsittely ja pehmittely manuaalisesti tuntuu vaikuttavan paremmin ja saa rentoutumaan.

 

Mikä hoitomuoto sitten kenellekin sopii, sen itse kukin tietää. Tai jos ei ole kokemusta kummastakaan hoitomuodosta, niin sitten vain kokemuksen kautta huomaa, että kumpi on sopivampi. Välillä on niin, että samalla ihmisellä vyöhyketerapia on joku kerta soveliaampi hoitomuoto ja toisella kerralla se onkin sitten jäsenkorjaus.

 

Kehoa voi auttaa lempeillä ja turvallisilla menetelmillä voimaan paremmin ja ennaltaehkäisemään kipuja ja jumituksia. Ja helpottamaan myös synnytyksen jälkeistä palautumisen aikaa.

 

Tärkein rooli on on äidillä itsellään oman hyvinvoinnin suhteen. Kannattaa useamman kerran viikossa liikkua voimiensa ja tuntemustensa mukaan ja antaa keholle monipuolista sekä ravintorikasta ruokaa säännöllisesti. Varsinkin raskauspahoinvoinnista kärsivillä ravitsemus on heikoilla kantimilla.

 

Myös levon tarve on huomioitava. Unen aikana aivot puhdistuvat ja kehon palautumisprosessit ovat käynnissä. Jos lepo ja nukkuminen häiriintyvät jatkuvasti, niin siitä syntyvä fyysinen ja psyykkinen stressi kuormittaa äitiä. Kunnollinen nukkuminen auttaa jaksamaan mm. arjen paineetkin paremmin, kun taas vähäinen unimäärä saa pienetkin vastoinkäymiset kasvamaan suuriin mittasuhteisiin.

 

Raskauden aikana äidin vointi vaikuttaa mahassa kasvavaan vauvaan ja siksi äidin hyvinvointi on tärkeää. Rento ja hyvinvoiva äiti on vähemmän stressaantunut. Se taas vaikuttaa vauvan hyvinvointiin, silloin vauvakin on rennompi.

 

Kun äiti huolehtii itsestään, niin hän samalla huolehtii vauvastaan. Raskauden aikana itsestä huolehtiminen voi olla helpompaa toteuttaa kuin lapsen syntymän jälkeen. Mutta silloinkin kun, vauva on syntynyt, olisi muistettava pieniä hetkiä suoda vain itselleen ja muistaa hoivata itseään samalla hellyydellä kuin vauvaa. Ja aina ei tarvitse riittää kaikkeen. Sekin on hyvä muistaa. Saa olla myös väsynyt, tehdä vähemmän ja pyytää apua vauvanhoitoon ja kodinhoitoon.

 

Tuleva synnytyskin voi olla helpompi, kun sekä fyysinen että psyykkinen stressi on alhaisella tasolla. Kun lihasjumit on pehmitelty ja kehoa on tasapainotettu, ei tarvitse energiaa tuhlata kehon vaivoihin, vaan voi antautua synnytykseen kokonaan.

Kaikkea hyvää ja tasapainoista odotusaikaasi, muista huolehtia itsestäsi!

 

Lasten ja nuorten jäsenkorjaushoito

Lasten ja nuorten jäsenkorjaushoito

 

Perinteisen jäsenkorjauksen opintoihin kuului lopputyön tekeminen. Lopputyötä tein keväästä 2019 helmikuuhun 2020. Itse valitsin aiheeksi jäsenkorjauksen käyttö lapsilla ja nuorilla. Se oli aiheena melko laaja, mutta halusin kuitenkin nähdä mahdollisimman laajasti, että mitenkä jäsenkorjaus yleensäkin tehdään eri ikäisille lapsille, kuinka se vaikuttaa heihin ja että miten hoito vaikuttaa erilaisissa tilanteissa.

 

Minulla kävi eri ikäisiä lapsia 0-16 vuoden ikävälillä. Osalla oli urheilutaustaa. Siksi otin tutkiskelun alle myös luonani käyneiden lasten harrastamien urheilulajien tyyppivammat. Löysin netin kautta myös tutkimuksen, jossa käytiin läpi lasten yleisimpiä rasitusvammoja ja kuinka niitä ennaltaehkäistäisiin.

 

Lopputyötä varten tutkin myös lasten ortopediaa käsittelevästä kirjasta lasten alaraajojen normaaleja kehitysvaiheita ja niissä ilmeneviä ongelmia.

 

Olikin mielenkiintoista oppia,että esimerkiksi latuskajalka, pihtipolvet ja länkisääret ovat alle kouluikäisillä normaaleja kehitykseen liittyviä vaiheita. Ja niinhän sitä tosiaan muistui mieleen omien lasten jalat varsinkin alle 1-vuotiaana.

Lattajalka

 

Lapsen aloittaessa kävelyn, hänen jalkansa näyttää latuskajalalta, koska jalka on pullea, eikä holvirakenne vielä erotu.

 

Siten kun pulleus alkaa hävitä, niin joillakin lapsilla voidaan huomata kantaluun kallistuma ja jalkaholvin alaspäin laskeutuminen, joka sitten on lattajalka. Jalanjälkikin on soikion mallinen eikä kaareva, kuten normaali jalassa. Lattajalka tulee usein paremmaksi tai normaaliksi kuuteen ikävuoteen mennessä.

 

Lattajalkainen astuu usein kengät linttaan. Jos  jalkaterässä ilmenee kipuja, niin jumppaohjeita kannattaa kysyä fysioterapeutilta. Jumpalla vahvistetaan jalkaterän lihaksia ja nivelten liikkuvutta, joka vähentää kipuja.

 

Länkisääret ja pihtipolvet

 

Länkisääretkin ovat osa normaalia alaraajan kehitystä. Vauvalla on länkisääret ja ne suoristuvat pikku hiljaa n. 1,5-vuoden ikään mennessä. Sen jälkeen kehitys jatkuu siten, että lapsen alaraajat muuttuvat pikku hiljaa pihtipolviseksi. Pihtipolvisuus on voimakkaimmillaan 3-vuotiailla. Kouluikään mennessä pihtikulma vähenee ja se alkaa olla sama kuin aikuisella.

 

Kävely  jalkaterät sisään- tai ulospäin

 

Jalkaterän virheasennot (eli lapsi kävelee jalkaterät sisään- tai ulospäin) 0-2 vuotiailla eivät useinkaan johdu itse jalkaterästä, vaan lonkan asennosta eli reisiluun kaulan asennosta ja myös sääriluun asennosta.

Virheasennot on varsin yleisiä vastasyntyneillä ja imeväisikäisillä. Ne usein johtuvat raskaudenajan ahtaista olosuhteista kohdussa. Usein kysesssä on sääriluun kiertymä sisäänpäin. Runsaan kahden vuoden iässä sitten jalkaterät saavuttavat yleensä oikean asentonsa. Näistä kiertymistä ja virheasennoista on olemassa eri ikäkausien keski-arvot, joten niistä keskiarvoista voi lääkäri katsoa, missä menee normaalin ja poikkeavan rajat.

 

Yleisiä asioita lasten ja nuorten rasitusvammoista

 

Tutkimuksissa (yleistä yhteenvetoa Lääkärikirja Duodecimin ja sen  terveyskirjaston julkaisuista, jotka koskevat kasvuikäisten rasitusvammoja) on käynyt ilmi, että nykyään lapset liikkuvat vapaa-ajalla vähemmän kuin ennen. Normaali arkeen kuuluva, aktiivinen liikkuminen ja kehonkäyttö, kuten puissa kiipeily ja juokseminen, ovat vähentyneet. Kuitenkin taas ne lapset, jotka harrastavat urheilua, ovat monesti aktiivisia kilpaurheilijoita, ja tekevät paljon treeniä urheilulajinsa puitteissa.

Vuonna 2018 vain kolmasosa lapsista peruskouluikäisistä liikkuivat suositusten mukaisesti. Urheiluseurojen rooli lasten liikkumisessa on tärkeä. Vuonna 2018 urheiluseurat tavoittivat lähes 9/10 kasvuikäisistä ja niiden toimintaan oli osallistunut säännöllisesti noin puolet lapsista sekä nuorista.

Vaikkakin organisoituun liikuntaan liittyy tärkeitä tehtäviä lasten liikkumisen suhteen, niin siihen sisältyy myös haitallisia ilmiöitä. Nimittäin havaittiin, että kasvuikäisten rasitusvammat yhdistyivät nimenomaan organisoituun ja yksipuoliseen urheiluun ja tavoitteelliseen kilpailuun. Liikunnan tulisi olla monipuolista, ja myös omaehtoista ja vapaata sekä erikoistuminen omaan lajiin tulisi tapahtua vasta myöhemmin, jotta tämä voitaisiin ehkäistä.

 

Mitä rasitusvamma tarkoittaa?

 

Rasitusvamma on siis liikuntaan tai urheiluun liittyvä oire, joka ei ole alkanut akuutisti jostain tietystä tilanteesta. Se tulee pikkuhiljaa rasituksen jatkuessa. Sen katsotaan syntyvän siitä,että lepo ja rasitus eivät ole tasapainossa. Toistuva raskas kuormitus aiheuttaa kudoksessa ns. mikrotraumoja. Sitten jos ei ole riittävää lepoa ja palautumista, niin mikrotraumat eivät pääse paranemaan ja se taas johtaa pysyvään kudosvaurioon ja oireisiin.

 

Tutkimuksissa arvioitiin, että noin puolet liikuntavammoista lapsilla ja nuorilla olisi rasitusvammoja. Tämä oli siis arvio, tarkkaa tietoa ei asiasta ollut. Rasitusvammoille altistavia tekijöitä katsotaan olevan mm. kasvupyrähdyksen ajankohta, aikaisempi rasitusvamma, riittämätän lepo ja yöuni, harjoitusmäärät, varhainen erikoistuminen yhteen lajiin, oman lajin harrastaminen ympäri vuoden ilman lepojaksoa, kilpailu, sukupuoli, pieni painoindeksi, huono ravitsemus, henkinen kuormitus, ja tytöillä kuukautiskiertojen häiriöt.

 

Tutkimuksissa oli myös laskettu, että millaiset viikottaiset harjoitusmäärät lisäsivät riskiä rasitusvammoihin.

 

Suurin osa rasitusvammoista esiintyy luissa (rasitusmurtumat), koska jänteet ja nivelsiteet ovat suhteellisesti vahvempia kuin luuston kasvualueet, joihin ne kiinnittyvät. Luiden kasvutumakkeet ja kasvulevyt ovat alttiimpia vammoille. Rasitusmurtumia esiintyy eniten alaraajojen luissa ja selkänikamissa.

 

Rasitusvammat oireilevat tyypillisesti urheilusuorituksen aikana tai sen jälkeen paikallisena kipuna, turvotuksena, paineluarkuutena, ja esim. alaraajan ontumisena. Esimerkiksi juoksu- tai hyppylajien harrastajilla tavallisimmat kohdat ovat sääriluun kyhmy ja kantaluun alue, jalkapöydän luut.

 

Selän alueen rasitusvammoissa oireena on rasituksessa ilmenevä lanneselän kipu joka vielä korostuu taaksetaivutuksessa, paineluarkuus, hermojuuren ärsytysoire, ja takareisien kireys. Yleensä selkänikaman rasitusmurtuma on yhdistetty voimisteluun ja taitoluisteluun, mutta myös esim. jalkapalloilijoilla niitä on löytynyt.

 

Rasitusmurtumat todetaan röntgenkuvauksella tai magneettikuvauksella.  Hoitona on liikuntarajoitus eli lepo, varauksen kevennys ja asteittainen harjoitteluun palaaminen. Päivittäisessä toiminnoissa pitäisi olla kivuton, jotta voisi palata takaisin harrastuksen pariin.

 

Yleisimmät alaraajojen rasitusvammat
Osgood Schlatterin tauti

 

Tämä on yleinen vaiva 8-16-vuotiailla paljon urheilevilla lapsilla, varsinkin pojilla. Polven alapuolella olevassa säärikyhmyssä on kipua turvotusta ja kuumotusta sekä kosketusarkuutta. Vaiva aiheutuu siksi, että säärikyhmyn alueelle tulee rasituksen vuoksi vetoärsytystä ja pieniä repeämismurtumia, joka aiheuttaa tulehduksen alueelle. Kasvuvaiheen ollessa meneillään alaraajojen rasitus harjoittelussa eli polven ojennus, koukistus, hypyt ja juokseminen rasittavat kyhmykohtaa. Ja kun jänne on kovempaa materiaalia kuin nuoren vielä pehmeä luu, niin polvijänne ikäänkuin kiskoo sääriluun etukyhmyä rasituksessa ja aiheuttaa tulehduksen siihen. Usein tähän liittyy myös lihasten ja lihaskalvojen tiukkuutta reiden etupuolen lihaksissa.

Hyppääjän polvi

Tässä rasitusvamma tulee ylemmäs eli heti lumpion alapuolelle. Muutoin sama vammamekanismi kuin aiemmassa kohdassa.

 

Severin tauti

Kipualue on kantapäässä akillesjänteen alaosan kiinnityskohdassa. Rasituksen myötä alueelle tulee tulehdusta. Kipu tulee rasituksen aikana tai sen jälkeen. Koska kipu tulee kantaluun kasvulevyn kohdalle, puhutaan siitä myös kantapään kasvukipuna. Kipu aiheuttaa yleensä sen, että lapsi liikkuu jalan ulkosyrjällä astuen ja näin sitten kuormittuu toinenkin raaja ja kehoon tulee lihasjännitystä ja virheasentoa. Rasituksen keventäminen ja lepo, lihashuolto, akillesjänteen ja pohjelihasten kevyt venyttely ovat hoitona.

 

Yhteenvetoa

Tässä siis lyhyt tiivistelmä tekemästäni lopputyöstä. Jätin tästä artikkelista pois lopputyöhöni sisältyneet kuvaukset eri lajien tyyppivammoista, kasvukivuista ja skolioosiin liittyvistä asioista.

Päättötyön loppuyhteenvetona voisin sanoa sen, että lapset reagoivat erittäin herkästi jäsenkorjaukseen. Työskentelyote on paljon kevyempää kuin aikuiselle. Lapsen keho on yleensä paljon vastaanottavaisempi kuin aikuisen. Vaivat ja kivut eivät ole vielä niin kroonistuneet, kudokset uusiutuvat nopeammin, ainenvaihdunta ja hermosto toimivat paremmin, ja lapsen mielikin on avoimemman vastaanottavaisempi kuin aikuisen.

 

Lapset reagoivat ensimmäisiin hoitoihin yleensä siten, että heitä väsytti hoidon jälkeen ja he olivat rennompia. Heidän mielensä ei ollut estämässä kehon tarvitsemaa lepoa, vaan he palautuivat luonnollisesti nukkumalla pidempään tai olemalla levossa, koska lihakset olivat rennommat kuin muuten. Tämä taas vaikutti siihen, että paljon urheilevilla sekä kisaavilla lapsilla hoidot piti ajoittaa siten, että heti lähipäivänä hoidon jälkeen ei olisi kisoja tai treenimatkoja.

 

Lapset hyötyvät jäsenkorjaushoidosta, koska virheasennot saadaan helposti korjattua, kudosten jännitystilat pehmitettyä ja siten ennaltaehkäistyä monenlaisia vaivoja, joita voi virheasennoista tulla.

 

Kun käsittely ei tuota kipua,niin hoitoa ei tarvitse pelätä tai jännittää. Lapselle on hyvä hoidon edetessä kertoa, varsinkin ensimmäisillä hoitokerroilla, että mitä seuraavaksi tehdään ja miksi.

 

Lapset oppivat hyvin nopeasti  kehotietoiseksi ja osaavat sanoa, että missä osassa kehoa tuntuu jännitystä. He oppivat huomioimaan, miltä tuntuu ero vaikkapa käsissä, kun toinen käsivarsi on käsitelty ja toinen ei ole. Tämä kaikki oman kehon tiedostaminen on tärkeä taito, koska nykypäivänä keskitytään niin paljon kehon ulkopuolisiin asioihin ja oman kehon kuunteluun ei välttämättä opeteta. Keho kuitenkin kertoo esimerkiksi kivulla tai jännityksellä tärkeitä asioita, myös tunne-elämän asioista.

 

Jäsenkorjaus on erittäin hyvää kehonhuoltoa myös urheileville lapsille. Se voi auttaa myös ehkäisemään rasitusvammoja, kun kehon eri kudokset saadaan pysymään joustavina, lihaskireydet vähäisempänä ja virheasennot tasapainotettua.

 

Koska lopputyön aiheeni oli varsin laaja, seuraavaksi haluaisin tutkia esimerkiksi sitä, kuinka vielä kasvuikäiselle lapselle, jolla on todettu skolioosi, olisi apua jäsenkorjaushoidoista.

 

Vyöhyketerapia hoitomuotona

No miten jalkojen hieronnalla voi vaikuttaa koko kehoon? Miten sieltä jalkaterästä muka löytyy kaikki kehon elimet, kudokset, verisuonet, soluja myöten?

No en tiedä, mutta niin ne vaan löytyvät. Varsinkin vauvojen kohdalla vyöhyketerapia on näyttänyt sen, että se toimii. Vauvat eivät vielä ajattele ja analysoi, he elävät keho-tunne-aisti-sielu-maailmassa ja he saavat hyvin apua vyöhyketerapiasta.

Aikuisilla vaikutukset tulevat monesti hitaammin, ja tarvitaan useampi hoitokerta, että keho pysyy uudessa tasapainossa. Mieli ja järki saattavat olla myös hidasteena, jopa esteenä. Monesti ollaan asiakkaan kanssa huomattu, että jokin pitkään jatkunut vaiva, jonka vuoksi asiakas ei varsinaisesti tullut hoidettavaksi, onkin hävinnyt tai on normalisoitunut. Se on sitä kokonaisvaltaisuutta.

Vyöhyketerapia on lempeä ja kokonaisvaltainen hoitomuoto. Se ei pakota kehoa mihinkään, vaan antaa sykäyksen keholle, jotta keho alkaisi toimimaan optimaalisemmin siellä, missä on epätasapainoa.

Jokaisen keho ottaa vastaan sen mihin sillä on kunakin hetkenä energiaa. Siksi hoitojen jälkeen on hyvä ottaa rennosti, jotta se energia, mikä kehon korjaaviin prosesseihin tarvitaan, olisi kehon käytössä, eikä se menisi muuhun. Ikkunanpesut ja siivoamiset kyllä odottavat tekijäänsä, ne eivät lopulta ole se tärkein juttu.

Vaan tärkein juttu olet sinä: mielesi ja kehosi, joka tarvitsee rauhaa, tilaa ja aikaa sekä huomiota sinulta itseltäsi.

Pahenemisvaihe eli hoitoreaktio johonkin ongelmaan hoidon jälkeen on merkki siitä, että kehossa on alkanut tapahtumaan korjaavia prosesseja, puhdistumista kuonasta.

Toisen kehossa asiat tapahtuvat nopeammin, toisen kehossa hitaammin. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, kuinka pitkään on epätasapaino jatkunut. Mitä enemmän keholla on puhdistettavaa, sitä kauemmin menee ennenkuin se pystyy alkaa rakentamaan.

Mutta kehon pyrkimys tasapainoon on kyllä jotain ihmeellistä. Koko ajan kehossa on valmiina aktivoitumaan eri järjestelmät, jotka puhdistaa, eliminoi, mittaa, viestittää, kuljettaa, antaa käskyjä, korjaa ja rakentaa, keksii toisen keinon, kun yksi järjestelmä pettää yms.

Puhdistumiseen ja Tasapainottumiseen keho tarvitsee vyöhyketerapian lisäksi hyviä, itselle sopivia stressinhallintakeinoja, puhdasta vettä, suoloja ja monipuolisesti ravintoaineita, joista se voi alkaa puhdistamaan, korjaamaan ja rakentamaan.