Charles Ersdalin Vyöhyketerapia

Vyöhyketerapia on kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa käsitellään kehon eri alueiden heijastepisteitä jalkaterien ja nilkkojen alueilta. Heijasteita painellaan rystysin ja peukalolla.

Vyöhyketerapian perusteet on kehon anatomiassa ja fysiologiassa, sekä siinä kuinka keho sairastuu ja kuinka se lähtee korjaamaan itseään.

Historiaa

Vyöhyketerapian historiaa löytyy Pohjois-Amerikan intiaaneilta, Egyptin pyramideista, Kiinasta ja Japanista. Se on ollut käytössä tuhansia vuosia ja Eurooppaan sen toi amerikkalainen lääkäri Fitzgerald 1900-luvun alussa. Sittemmin Euroopassa sitä on tutkittu ja kehitetty eteenpäin, suuntauksia on useita. Käytössäni olevaa terapiasuuntausta kehitti eteenpäin norjalainen Charles Ersdal, joka oli luonnonlääketieteen tohtori.

Hoidon vaikutukset

Hoidon jälkeen voi tulla ns. hoitoreaktioita, jolloin esim. jokin fyysinen vaiva hetkeksi pahenee. Näitä ei tarvitse pelätä, koska se on merkki, että keho on lähtenyt hakemaan tasapainoa. Koska hoito on kokonaisvaltainen, voi hoitoreaktio näkyä myös psyyken puolella esim. tunneherkkyys ja -reagointi yms. Nämä menevät kyllä ohitse. Epätasapaino kehossa voi ilmetä kipuna, kun heijastetta käsitellään.

Moni on saanut apua ja helpotusta terapiasta:
  • uniongelmat
  • hormonaaliset ongelmat (hedelmättömyys-, vaihdevuosi-, kuukautisongelmat)
  • stressi ja jännitystilat
  • erilaiset tulehdustilat esim. tenniskyynärpää
  • kivut, migreeni
  • lasten korvatulehduskierre ja koliikkiongelmat, lievät käytösongelmat, yms.

Monenlaisiin vaivoihin ja kipuihin on löytynyt helpotusta. Mitä kauemmin vaiva on ollut, sitä useamman hoitokerran vaatii, että keho alkaa löytämän uutta tasapainoa. Kroonisten sairauksien oireiden ja kipujen helpottuminen ja väheneminen auttaa jaksamaan sairauden kanssa elämistä.

Terapian vaikutusmekanismi

Terapia tehdään aina kumpaankin jalkaan, koska kokonaisuus on tärkeä. Kaikki kehossa on yhteydessä kaikkeen. Jos jokin kehon toiminto on epätasapainossa, on sillä vaikutusta muihinkin järjestelmiin. Terapialla vaikutetaan verenkiertoon, lymfan- eli nestekiertoon, autonomiseen hermostoon, aineenvaihduntaan, ravinteiden imeytymiseen (suolisto mm.) ja kuonanpoistoon sekä hormonitoimintaan.

Kun jalassa olevaa, esim. munuaisten heijastetta stimuloidaan, lähtee siitä signaali kehoon munuaisille. Munuaisista signaali kulkeutuu refleksikaarelle ja sieltä selkäydintä pitkin autonomiseen hermostoon. Hermostosta lähtee takaisin korjaussignaali munuaisille, jos siellä on epätasapainoa. Viesti palautuu siis kohde-elimelle ja korjaavaat prosessit käynnistyvät. Kohde-elimestä signaali palautuu jalan heijasteeseen. Viestit eivät kulje hermoja pitkin vaan kyseessä on eräänlainen signaalijärjestelmä, jota ei vielä pystytä mittaamaan fyysisillä laitteilla. Siihen liittyvät myös meridiaanit, vyöhykeratalinjat. Miten nämä kaikki sitten toimivat, sitä ei tosiaan vielä pystytä mittaamaan ja todistamaan tieteellisesti. Samankaltaisesta energiaratajärjestelmästä on kyse kiinalaisen lääketieteen meridiaanijärjestelmässä ja sen akupunktiopisteissä.

Hoito ei pakota kehoa mihinkään, vaan kaikki tapahtuu kehossa lempeästi ja omassa tahdissaan. Se rauhoittaa, jos jokin toimii liian aktiivisesti ja aktivoi, jos jokin kehossa toimii liian hitaalla.
Kehon viisaus on se, että se tietää miten tasapaino saavutetaan. Terapialla annetaan tasapainottumiseen sykäys ja keho itse alkaa tekemään prosesseja, jotka vievät tasapainoa kohti.

Kuinka usein hoidetaan?

Suositus on, että hoidot tehtäisiin aluksi viikon-parin välein. Kun vaiva alkaa helpottamaan, niin sitten harvemmin. Ylläpitohoidot muutaman kerran vuodessa on hyvää terveyden ylläpitämistä. Kehon tasapainottuminen vie aikaa ja on oltava kärsivällinen. Vyöhyketerapia ei ole mikään yhden kerran ihmehoito.

Terveyden ylläpitämisessä tärkeitä tekijöitä ovat ravitseva ja monipuolinen ruokavalio, liikunta, lepo ja stressin vähentäminen. Stressi on nykyään enenevässä määrin alkusyy monille sairastumisille. Stressi kuormittaa kaikkia kehon järjestelmiä ja saa epätasapainoa aikaan. Stressinhallinta erilaisin rentoutus- ja hengitystekniikoin on erittäin tärkeää.

Milloin ei voi tehdä terapiaa?

On tilanteita, jolloin terapiaa ei voi tehdä esim. elimensiirrot, dialyysi, veritulppa, sydämentahdistin, synnynnäiset epilepsiat, hyvin korkea tai hyvin matala verenpaine, syöpähoidot, vaikea aortan pullistuma, marevan-hoito. Myös vakavat psyykkiset sairaudet on este terapialle.